Tapahtui tosi elämässä
"Potilas kuoli. Olin hoitanut häntä pitkään, kuukausia. Syöpähoidot eivät tehonneet ja tauti jatkoi etenemistään. Hän halusi olla osastolla ja sairastaa loppuajan tutussa huoneessa. Omaiset kävivät, jättivät jäähyväisiä, itkivät. Veivät kukkia, kiittivät ja kääntyessään hoitajiin päin, vihasivat. "Teidän vika. Olistitte hoitaneet paremmin, antaneet enemmän lääkettä, auttaneet oikeasti. Olisitte pyytäneet oikeat lääkärit lomilta hoitamaan ja tilanneet euroopasta lisää lääkettä" Viha ryöpsähti vasten kasvoja, useampana iltana. Ja minä hoidin. Autoin, annoin lääkettä, pesin ja tein olon mahdollisimman mukavaksi. Vastasin tarpeisiin, kysyin toiveita ja toteutin. Halusi vielä tupakalle, käytin. Halusi vielä soittaa lapsuuden kaverille, etsin numeron. Oli siinä ne kaikki toisetkin potilaat. Toiveikkaat ja pettyneet. Ja heidän läheisensä. Oli siinä ne työtoverit ja heidän elämänsä. Sairalomat ja sijaisten puute. Venyneet työvuorot ja väsymys. Vihdoin se päättyi, kulloinenki...